26 lokakuuta 2012

Haikeeta

Tänään on ollut kaikinpuolin erikoinen päivä. Heräsin jo ennen kuutta, mikä on tapahtunut viimeksi enedesmuista. Kävin pyörähtämässä Helsingissä ja sen jälkeen suuntasin Konalaan vastaanottamaan lappua työsuhteeni päättymisestä. Kun yksi ovi menee kiinni, toinen läsähtää naamalle. Eiku.. miten se nyt meni. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja tulin kotiin. Nyt olen tönöttänyt tässä koneella ja pohtinut syntejä syviä. Vanha viisaus: Kaikella on tarkoituksensa, varmasti pitää paikkansa, mutta nyt olo on aavistuksen haikea ja ahdistunut. Turha sitä on toisaalta murehtia, nyt alkaa vaan sitten armoton työnhaku ja Tyynen kanssa hengailu. :) Vaihtelu varmasti tekee hyvää ja piristää. 

Laitoin muuten tänään toppatakin. Oli silti kylmä. Miten tulen selviämään -20 asteen talvipakkasista? 
Olin myös hirveän pettynyt, kun ensilumi ei aiheuttanut tuossa ruttupallerossa mitään reaktiota? Heinää se silti yritti syödä joka puskasta. 


Tämä biisi pukee aika hyvin kaiken tämän hetkisen fiiliksen:

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voinko liittyä seuraan? :(

RagDoll kirjoitti...

Tuossa tilanteessa ei paljoa "kaikella on tarkoituksensa"-kannustukset piristäneet, vaikka nyt jälkeenpäin sen ymmärtää, että toinen ovi ja mahdollisuus tulee takuulla aukeamaan.

Tsemppiä Mirette! Eiköhän noin sanavalmis neitokainen saa työtä piakkoin. =)

eekku kirjoitti...

voimia sinulle