11 toukokuuta 2011

Lol ku itkettää

Olen ollut ihan superväsynyt viime päivinä. Kutsun sitä kesämasennukseksi. Minun itsevarmuus ei ole varmaan koskaan ollut näin alhainen. Kävelen nykyään selkä kyyryssä katse maahan kohdistettuna enkä uskalla enää sanoa mitään. Möllötän vaan ja käperryn omaan möllöyteeni. Onneksi päälle viikko ja pääsen Turkuun ihanan Miran luokse. Toivon että siellä löydän taas itseni ja onnellisuuteni tai vähintäänkin edes kevään riemun. En tiedä mikä tässä nyt mättää, tai tiedän. Pitäisi olla kymmenen kiloa laihempi. Jep, se on koko ongelma ydin ja kaikki muu negatiivisuus hyörii sen ympärillä. Olen vaan niiiin väsynyt.. siis niin väsynyt tähän olotilaan mutta en saa itseäni repäistyä irti siitä. Pakko tehdä joku tehoboosti koska muuten en tule pärjäämään valintakokeissa. Yleensä olen aina ollut aika räväkkä persoona mukahauskojen pierujuttujeni yms.kanssa, mutta ei enää. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt etten jaksa vääntää vitsiä edes itsestäni.
http://4.bp.blogspot.com/_lPz7prsWT3Y/S7r7cQfS0WI/AAAAAAAAAik/4UgPeZw3nTk/s1600/Determination.png
Neuvokaas minulle itsetunnon kohotusvinkkejä? Ratkaisuhan tähän periaatteessa olisi varsin simppeli: reeniä horo. yhyy. viil.

Poistan tämän postauksen varmaan kohta koska oma säälittävyys alkaa hävettämään. Tuntuu muutenkin oudolta nykyään ruikuttaa tänne, koska niin moni tuttu lukee tätä (mutta ei kerro lukevansa) ja se ahdistaa hieman minua. Harmi kun lukijoita ei voi itse valita ja sulkea pois niitä epämiellyttäviä ihmisiä. :D

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

jätä vähäksi aikaa hiilarit vähiin, niin putoaa hetkessä pari kiloa. seriously.

Von W kirjoitti...

Mulla on ollu täysin samoja fiilareita tässä pitkin kevättä, mm. tänään oli ihan järkyttävä päivä, kun tuntu vaan et näyttää kävelevältä kasalta paskaa pullaposkineen ja kaksoisleukoineen yms. Itsetunnon kohotusta kaipaan siis myös, mutta miten sellainen tapahtuu?

mut jaksamistatsemii sulle ja pierujuttua tiskiin! :--)

Mirette kirjoitti...

Anonyymi: Oon mä yrittänyt :D Se ei onnistunut.


Von W: Jep. Inhottaa vaan kun en mä aina ole ollut tälläinen kävelevä haamu. Kaikki muut tuntuu olevan niin paljon nätimpiä, ilosempia yms yms. Ja itte vanhentunut joku 20 vuotta naamasta ja kuljen samat vaatteet päällä päivästä toiseen.. valittaen. :D

ami kirjoitti...

Ah, tiedän tunteen. Sitä pitäis vaan unohtaa pienet höllyvät jutut ja keskittyä niihin kivoihin juttuihin ja ennen kaikkea rakastaa itteään. Ei oo aina nii heleppoo ku peili raiskaa itsetuntoa... :D
Eipä tää paljoa taida lämmittää mutta sanonpa vaan että mun mielestä sä oot just kivan kokonen eikä tulis mieleenkään että sun tarvis joku kymmenen kiloa pudottaa!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ollaan painittu samojen fiilareiden kanssa koko kevät! Nytkin on vaan ahdistanut enemmän kun on aurinkoista ja lämmintä ja JOUTUU vähentämään vaatetusta ja näkemään omat vatsamakkarat ja muut tursokkeet. Tänään kuitenkin päätin, että yritän suhtautua tähän tilanteeseen vähän positiivisemmin ja aloitan ns. baby steps, eli aamut alkaa terveellisellä puurolla& marjoilla ja protskulla. Ja lupaan käydä joka päivä edes pienellä kävelyllä. Se on suuri muutos jo tähän liikkumattomuuteen ja roskaruoan ahmimiseen verrattuna. Et kyl se tästä lähtee hiljalleen, ku ei oo sitä oikotietä onneen :) Tsemppiä sullekin! :)

Mirette kirjoitti...

Ami: Oon itseasiassa vellonut koko talven tässä tunteessa, mutta nyt kun pitäisi kuoriutua kaikista vaatekerroksista kesää kohti niin on alkanut ahdistaa entistä enemmän oma ulkonäkö ja fyysinen olemus. Arvostan niin paljon sellaisia ihmisiä, tai no enemmänkin ihannoin, jolla on mielettömän hyvä itsevarmuun vaikka olisikin vähän muhkeutta siellä täällä... Oisinpa minäkin. Ja kiitos sun sanoista, lämmitti kovasti mieltä :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyväksy se tosiasia että sä _olet ollut_ 10 kiloa laihempi, et ole enää :) Opettele rakastaa itteäs sellasena kun oot, jos et saa aikaseks laihduttaa :)

snj kirjoitti...

oon sua jonkun verran nuorempi, mutta itte jonkinnäköstä syömishäiriötä vastaan kamppailleena ja muutenkin erittäin paskan itsetunnon omaavana oon huomannut yhden asian: jos sä et osaa olla tyytyväinen itteesi sellaisena kuin oot tällä hetkellä ja omana ittenäsi, et oo sitä vaikka laihduttaisit 20 kiloa. tää on ite tullut huomattua, ja vaikka itekin yllätän vielä itteni ajatus kaavasta 'jos laihtuisin nyt kuitenkin xx kiloa, oisin onnellisempi/ihanampi/kaikki olis upeeta mahtavaa ihanaa', mutta ei se oikeesti mee niin. sitäpaitsi, sä oot mun mielestä ihan kamalan ihanan oloinen tän blogin antaman kuvan perusteella, ja vaikka valittaisit, se vaan osoittaa että oot inhimillinen. ei aina vaan voi mennä niinku elokuvissa. paskoja päiviä ja fiiliksiä on, eikä niistä aina jaksa ja tarviikaan yrittää poies, jos on oikeesti väsynyt.
toivottavasti en nyt kuulostanut kauhean pikkuvanhalta ym., mutta itse koitan tässä itsetuntoa nostaa (vaikka vaikeeta onkin, niin kuitenkin painoa pudottamatta), ja toivon, että se onnistuis sultakin.
vaikka en sua tunnetkaan, niin oon aivan varma, että oot just paras ja ihana ja aivan mahtava just tommosena kun oot.
ja sitäpaitsi oon lukenut sun blogia jo melkosen aikaa sekin on ihan mahtava :-)
koita pärjäillä !

Anonyymi kirjoitti...

Ihan mielenkiinnosta ni koska sä oot viimeks tuntenu olos onnelliseks? Kun oot sen keksiny ni mieti vähän mitä tarviit et saavutat sen uudestaan? Tai et mikä sut sillon teki niin onnelliseks? Tsemppii laihduttamiseen jos uskot et se auttaa! Oot siisti tyyppi kyl se siit. :)

Anonyymi kirjoitti...

Joo samat sanat! :( Haluan piiloutua johonkin säkkiin kiitos.

Oon saanut itelleni lisää energiaa nyt keväällä kun oon vaan päättänyt lähteä lenkille. Jos jään kotiin väsyneenä niin väsymys vaan pysyy!

Ehdotan, että aloitat lisäämällä liikuntaa. Vaikka niin, että kävelet koko matkan tai osan töihin tai töistä kotiin. Tai sitten teet erikseen lenkin, mutta työmatkaan yhdistettynä se vois olla helpompaa kun ei tarvitse erikseen lähteä lenkille. Ekalla viikolla vaikka 1-2 kertaa ja sitten sen jälkeen pyri lisäämään määriä tai lenkin pituutta.

Anonyymi kirjoitti...

"opettele rakastaan itteäs sellasena kun oot" ei todella toimi ainakaan mulla. Rakasta itteäs sellasena ku haluaisit olla ja vihaa sitä läskiä peilissä. Niin mä ainaki teen. Kummasti motivoi olla ottamatta sitä seuraavaa pullan palaa. Ja voin lohduttaa et kolmen muksunkaan jälkeen en oo kiloja tiputtaessani joutunu urheileen sen kummemmin. Pikkasen itsekuria siihen syömiseen =) Ehkei oo taas kauheen hyväksyttävää sanoo näin? Mut näin se on. Mä olen ainaki mielummin nälkänen hetken, niinku nytki, ja näytän huoomen illal uudes topissani hyvältä. Ehkä vähä pinnallista, mut toimii mulla. -Inka-

Mirette kirjoitti...

Anonyymi: No niimpä :)

Anonyymi: No ei toi mulla toimi. Oon sillee "yhyy oon jo läski, syön siis lisää pullaa" :D

Anonyymi kirjoitti...

vaikka onkin vanha postaus... oli pakko kommentoida, tämä ärsyttää minua niin paljon

olet upea nainen, kaunis, hauska, ihana, seksikäs..

tekee melkeenpä kipeää kun luen näitä sun angstauksia, jotenkin tuntuu ettet vaan saa sitä huomiota mitä ansaiset aidosti..

jooh, äläpä ahdistu tästäkään, kunhan taas totean..

enkä välttämättä ymmärrä mistään mitään, myönnän, kunhan nyt sinua seuranneena minusta tuntuu tältä

t.poikanyymi

ps. tämä ei varmaan ole julkaisukelpoista tavaraa ettei esim poikkiksesi vedä herneitä, mutta voit jotain vastata jollain muotoa jos vaan haluat... minä vaan haluaisin piristää sinua koska ansaitset sen kaiken :>