28 joulukuuta 2010

Amy Winehouse + Fred Perry

Tulen hieman jälkijunassa, mutta spottasin nämä Amy Winehousen Fred Perrylle suunnittelemat vaatteet vasta tänään Gallerysta - tai mitä niistä nyt oli jäljellä... pikkuruisia kokoja.. huoh. Kyseisin vaatteita tuskin saa enää mistään.. mutta jos olet xs kokoinen, pari siistiä kauluspaitaa saattaa odottaa sinua Kampin Galleryssa.


En ole vielä löytänyt itsestäni sisäistä hardcorepimua tyyliltä, mutta jossain vaiheessa voisin yrittää ujuttaa vaatekaappiini yhden Fred Perryn paidan. Minulta löytyy yksi samaa mallia oleva työpaita mikä näytti yllättävän hyvältä. No joo. Sitten muihin aiheisiin.

Toivooko joku muukin, että vuodesta 2011 tulisi parempi? Minä ainakin. Olen angstannut koko vuoden milloin mistäkin... aivot vellovat sellaisessa jatkuvassa kaamostilassa odottaen jonkinlaista pelastusta. Aion ainakin keskittyä sataprosenttisesti kouluihin hakemiseen... sen jälkeen työpaikan vaihtoon.. pitkään ja antoisaan kesälomaan (jonka on pakko sisältää ainakin yksi Kreikan matka maksoi mitä maksoi). Työtä pitää vähentää, koska lopputuloksena kuukauden päätteeksi on paska palkka ja viikon päästä tyhjä pankkitili. Olen tullut toimeen vähemmälläkin rahaa mutta vapaa-aikaa on sentään ollut hieman enemmän. Haluaisin oikeasti käyttää vapaa-aikana itseni piristämiseen ja tällä en tarkoita leffojen tuijottamista sipsipussi kourassa vaan oikeasti kuntoilua. Tiedän että tämä vallitseva paskatila johtuu myös huonosta itsevarmuudesta ja huono itsevarmuus johtuu tästä jatkuvasta läskiintymisestä. Ja tiedän ja tunnen itseni - liikunnasta oikeasti tulee hyvä olo ja sillä on lumevaikutus: saada itseni tuntemaan kauniiksi. Niin, ja energiaa, hoh, energiaa, saisinpa energiaa jostain muustakin kuin batterytölkistä (jonka teho on kaikonnut jo aika päiviä sitten). Minulla on jatkuvasti sellainen olo, että olen jotenkin vankina omassa kehossani. Siis henkisesti ja fyysisesti.. en tiedä onko se normaalia, veikkaan että ei ainakaan tervettä.

Takaraivossa jyskyttää monta "unelmaa", joihin pitäisi vaan tarttua. Esimerkiksi irtisanoutuminen. Odotan sitä päivää kun voin haistattaa vitut nykyiselle työpaikalleni (anteeksi kielenkäyttöni). Aah, myhisen onnesta kun ajattelenkin asiaa. Mutta valitettavasti vielä ei ole sen aika. Liikaa vastuuta, liikaa bookattuja päiviä.  Olen tälläkin hetkellä aivan poikki... olin koko viime viikon duunissa, jouluaatto vapaa... ja sitten taas mentiin.. seuraava vapaapäivä onkin ensi viikon tiistaina. Eli uuden vuoden aattona aion n. 99% varmuudella juhlia kotona. No, mutta saanpahan hyvin käyntiin tipattoman tammikuun... tai loppu talven. 

Odottelen vaan sitä hetkeä kun romahdan totaalisesti. Toivon että saan jostain iloa ja onnellisuutta että jaksan vipeltää kevääseen asti tällä samalla rytmillä. Vapaapäivät, jotka merkkasin tammikuulle kalenteriin täyttyi Lehden työvuoroista. En osaa kieltäytyä enkä oikeastaan haluakkaan kieltäytyä. Mielummin teen sitä mitä haluan tehdä työkseni senkin kustannuksella että en jaksa mitään muuta, kuin kieltäydyn työstä jota rakastan vaan pelkän väsymyksen vuoksi.  En voi kuitenkaan luopua vakkariduunistakaan koska tarvitsen rahaa - enkä voi vähentää tunteja, koska olen vastuussa. Aikamoista, mutta minä uskon karmaan ja siihen että jotenkin joskus jollain tavalla kaikki tämä työ palkitaan.

Huh, tulipas avautuminen vaikka piti vaan hehkuttaa Amy Winehousen suunnittelemaa mallistoa. No mutta, nyt tiedätte millä mentaliteetilla olen ja miksi postauksia ei kuulu - ja jos kuuluu ne on laadultaa surkeita.

17 kommenttia:

Kristiina kirjoitti...

Voimia nainen!
Älä anna masiksen ottaa yliotetta susta. Jätä se battery kauppaan! se on hirveetä myrkkyä ja siitä vasta huono olo tuleekin. Koita syödä hyvin, ulkoilla ja nukkua kunnolla, jo noista olo paranee huomattavasti!
Kyllä se siitä!

Mirette kirjoitti...

Kristiina: Joo, oon monta kertaa kuullut moraalisia saarnoja kun olen lipittänyt batterya... kaikilta :D Silti jotenkin sen houkuttava sihahdus tölkin päästä tuntuu niin lohduttavalta kaiken väsymyksen keskellä välillä. :D

NELLI kirjoitti...

mulla on vähän samankaltaista tässä ollu havaittavissa. väsyttää koko ajan ja huvittais vaan esim koomata telkkarin ääressä. blogi ei välissä jaksais kiinnostaa vittuakaan.
ja voi että nää syksyn läskit, näitä vasta onki kiva alkaa sulattelemaan uuden vuoden jälkeen...
sori ku tulin tänne avautuun sun avautumises perään mutta siis tarkotus oli sanoa että i feel you sister ja että koita jaksaa ! ja siis mulla ainaki tulee aina jotenki uudesti syntyny olo ku vuosi vaihtuu, että koita vaikka painaa päähäs se että "kaikki on helpompaa ens vuonna" niin ehkä se jo auttaa hieman ? :D näin mää ainaki yritän.

Viv kirjoitti...

Voimia! Jos kun et oo siellä kuopan pohjalla totaalisesti romahtaneena niin on helpompi päästä ylös. Itsellä ollut kamala koulustressi koko syksyn, oon niin väsynyt että en vaan jaksa ja itkettää kokoajan. Joululoma on todellakin ansaittu, en oo tehnyt yhtikäs mitään, ei vaan huvita. Makaan päivät sängyssä ja kerään voimia kevääseen, kun opinnäytetyö on edessä ja samalla väännän muutamat ennakkotehtävät kouluihin! Oon päättänyt, että ensvuodesta tulee parempi ja ajattelin vaihtaa hiustyyliä tammikuussa. Vähän piristystä itselle.

Peps kirjoitti...

Tsemppii! Yhdyn ensimmäiseen kirjottajaan, että vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin, niin terveellisesti syöminen, ees jonkin sortin ulkoilu ja liikkuminen + tietty nukkuminen tekee ihmeitä. Itelläki oli erinäisistä syistä aika paska olo tossa joku aika sitte, mut sit otin itteeni niskasta kii ja yritän nyt liikkuu ees vähän joka päivä. Ei oo läheskään niin raihnanen olo vaikka en mä mitään hirveitä urheilusuorituksia teekään! Eihän noi terveelliset elämäntavat tietenkään poista kaikkia ongelmia, mut antaa ehkä voimii selvitä niistä paremmin :)

Loura kirjoitti...

Voimia! Tiedän tismalleen ton tunteen.. itse myymäläpäällikön kakkosena ja välillä kyllä tuntuu, että oisin myymäläpäällikkö.. Nykyinen myymäläpäällikkö kun on alennettu tohon meijän kauppaan ja sen huomaa. Saa koko ajan olla vahtimassa, että perusasiat tulee hoidettua. Henkilökunta vaihtui melkein kokonaan päällikön vaihdoksen takia ja nyt meillä on kaksi käytännössä kielitaidotonta ihmistä töissä.. palvelualalla helvetin hienoa. Mun puhelin soi vapaa-ajallakin työasioiden merkeissä ja henkisesti olen täysin loppu. Haluan vaan käpertyä peiton alle ja ahdistua töihin palaamisen takia. Mutta pois en voi jäädä.. rahaa on pakko saada. Mutta irtisanoutumisen päivää odottaessa.
Ja mulla on ollu/on 3 kaveria filkkarilla töissä. Kaikki haukkunu sne puljun ja toimintatavat ja sivusta seuranneena voin sanoa, että siellä jos missä asiat on perseestä. Nimen omaan ylempien tahojen johdosta..
Mutta hei, kun tarpeeks sataa paskaa niskaan niin lopulta tapahtuu jotain mahtavaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Oletko vielä parisuhteessa?:) Eikö se piristä vai onko tämä masennus vain suhun itseesi liittyvä? :o

Hertta kirjoitti...

Keväällä alkaa uus elämä, niin ainakin kannattaa itselleen uskotella! Itellä olis tarkoitus alkaa tammikuusta taas totaalisen vegaaniksi, oon nyt jo vege, mutta ajattelin kokeilla jaksaisko kroppa paremmin jos jättäis kaikki eläinkunnan tuotteet.
Ja noista Perryistä sen verran, että normaalisti niitä kantsii kyl kytistää esimerkiksi Fred Perryn omilta sivuilta (jossa on muuten alet just nyt) eikä Suomesta niin saat samat tuotteet melkein puolet halvemmalla :)

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sulle. Itellä vähän sama juttu, mutta koulun kanssa. Pääsin lukiosta suoraan ammattikorkeeseen opiskelemaan, ja vaikka ala onkin sellainen, että kiinnostaa, niin mä en vaan jaksa. Nyt oon joululoman ekasta päivästä asti kauhulla oottanu loman loppumista kun tuntuu, ettei pää vaan kestä enempää. Lisäks pitäs töitä ettiä kun rahat loppuu kohta...
Milläköhän energialla sitä sitten töissäkin jaksaisi käydä?

Ellu kirjoitti...

MOron!!
Huh, selasin sun kaikki postaukset ja täytyy sanoa että tykkään todella sun tyylistä ja olet kaunis!Hyvää uutta vuotta 2011 ja pidä tuo sun meininkis!!!

aba kirjoitti...

MIAU ! (tämä oli voimamaukaisu sulle)

Kristiina kirjoitti...

Mirette: Uskon et tuntuu lohduttavalta, kierteestä irrottautuminen ei oo ikinä helppoo, oli se kierre mikä tahansa, vaikka battery. Mut liian ankara ei saa itelleen myöskään olla, kyl sitä pahempaankin vois ittensä koukuttaa kun batteryyn!!!
Hertta: Suosittelen ehdottoomasti vegaaniksi siirtymisstä! Mä tein ton ratkasun päälle neljä vuotta sitten (lakto-ovosta) ja on kyl ehkä elämäni paras päätös; kroppa ja mieli jaksaa paljon paremmin(ja omatunto)! tsemppiä<3

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun puhut työpaikastasi tuohon sävyyn, eipä tee kamalasti mieli hakea sinne siis :D varmaan kiva haastatella tulevia työntekijöitä..

Ihan vaan vinkkinä tulevaisuuden varalle ettei ehkä kauhean järkevää haukkua julkisesti työpaikkaansa. Tosi ikävä tunne tulla vuokraamaan sieltä leffoja kun tietää ettei sua kiinnosta sitten yhtään jaksaa asiakkaita/työtäsi :/

Mirette kirjoitti...

Anonyymi: No en mä kyseistä paikkaa kenellekkään suosittele edes :) Ja veikkaan että en ole ensimmäinen ihminen joka vihaa duunipaikkaansa.. luuletko että ne ihmiset jotka paistaa sämpylöitä abc:lla 2 aikaa yöllä nauttii työstään? tai ihmiset jotka istuu 8tuntia putkeen prisman kassalla? Työ on työtä, ja sitä on pakko tehdä. Aina ei ole varaa valita "Kivaa työtä".

Ja en oikein ymmärrä, että miten se vaikuttaa asiakkaaseen jos myyjä sanoaa että inhoaan duuniaan? Eri asia jos se huokuu koko ajan ihmisestä ikävällä asiakaspalvelulla yms. Mutta kyllä mä silti osaan tehdä työni kunnolla...

Mutta perus periaate on, että älä arvostele ennen kuin olet itse tehnyt. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi ainakin kerran elämänsä aikana tehdä asiakaspalvelu työtä, että ymmärtää millaista se välillä voi olla (400euron kuukausi tuloilla tietysti).

Ja oikeasti, arvaa miksi yleensä hommataan uusia työntekijöitä? koska vanhoja vituttaa niin paljon että ne häipyy paremmille apajille.

Mutta niin kuin sanoin, aina ei ole varaa valita. Jostain se raha on saatava.

Mirette kirjoitti...

Ja vielä lisäten, että ehkä otat vähän liian henkilökohtaisesti minun vihani :D

Anonyymi kirjoitti...

Ouukei, rauha!

Itsekin asiakaspalvelussa kolmisen vuotta ollut, hyvät ja huonot puolet kokeneena :) itse kyllä pidin työstäni kun olin baarimikkona ja juotin kahden aikaan yöllä ihmisiä humalaan :D Mutta siis ei anna kauhean hyvää vaikutusta kun haukkuu työpaikkaansa näinkin rankasti, kaikki säilyy netissä ja työnantajat/tulevat työnantajat voivat nähdä. Jos noin kovasti pännii niin lähde ihmeessä opiskelemaan jokin ala joka kiinnostaa ja jolloin elämä ei tunnu yhtä tuskaiselta :)

No sen otin ehkä henkilökohtaisesti kun muistaakseni jossain postauksessa olet sanonut jotain tyyliin "toivon vaan että ei olis yhtään asiakasta ja saisin olla rauhassa" tai jotain sellasta :D

Mirette kirjoitti...

Anonyymi: No enhän mä suoranaisesti ole haukkunut, sanoin vaan että
"Työtä pitää vähentää, koska lopputuloksena kuukauden on paska palkka ja viikon päästä tyhjä pankkitili"

"Odotan sitä päivää kun voin haistattaa vitut nykyiselle työpaikalleni (anteeksi kielenkäyttöni). "

Yleispätevää tekstiä. En mä ole täällä ikinä suoranaisesti itse lafkaa haukkunut(tai maininnut suoranaisesti edes että missä olen töissä), enkä aiokkaan. Mutta kyllä mä voin omia fiiliksiäni mielestäni purkaa.

En edelleenkään voi käsittää miten voit ottaa niin henkilökohtaisesti jonkun randomin ihmisen työpaikka purkauksen :D Kai sä käsität, että no 1. en edes tiedä kuka olet. 2. En mä kaikkia ihmisiä VIHAA.
Aina ei voi olla hyvä päivä :)